Etusivu


A R T I K K E L I T

Meditaatio

Itsen oivaltaminen

Moniulotteinen
hiljaisuus

Intuitio ja sen kehittäminen

[Rukoilemisen merkitys]

Luova Elämä

Oivalluskyky 1

Oivalluskyky 2

Tahto ja
henkisyys

Tasapaino

Henkisyys

Elämäntehtävä

Mielen
rakentuminen

Sydämen
meditaatiot

Henkinen äly

Itsetuntemus

Suru ja kriisi

Itsekasvatus

Luonnon lait


H A R J O I T T E E T

Sydänmeditaatio

Valomeditaatio

Onnellisuus

Kiitollisuus

Tietoisuus

Antaminen

Totuudellisuus


RUKOILEMISEN MERKITYS

Rukoilemisen tapa on kiinni ihmisen kulttuuri- ja sivistystaustasta sekä jokaisen ihmisen yksilöllisestä arvomaailmasta. Kristillisen taustan omaksuneet henkilöt suorittavat ja suuntaavat rukoukset eri tavalla kun esimerkiksi itämaisen filosofian sisäistäneet ihmiset. Omaksuttu uskonto heijastaa yksilön korkeinta arvokäsitystä. Rukouksessa ihminen kääntyy tämän korkeimman omaksutun arvomaailmansa puoleen, jota eri uskonnot ja jumalkäsitykset edustavat.

Rukoilemisen sisintä tulee hyvin varovasti neuvoa tai opettaa, koska aidon rukouksen tulisi perustua ihmisen yksilölliseen korkeimpaan arvomaailmaan. Liian pitkälle viedyssä rukoilemisen opettamisessa on vaarana, että rukouksen aitous kärsii muuttuen sarjaksi mekaanisia suorituksia.

Ihmisen korkein arvomaailma heijastaa korkeinta rakkauskäsitystä, siksi aidon rukouksen painopisteen tulisi olla sydämessä. Tärkeintä on sydämen rakkaus ja antaumus, eikä ulkoinen tapa, jolla rukous suoritetaan.

Aidoimmillaan rukoileminen on ihmisen ja Jumalan välistä keskustelua, jonka tarkoitus on saattaa tiiviimpään suhteeseen rukoilija eli ihminen ja rukouksen kohde eli Jumala, jota eri henkiset Mestarit voivat edustaa. Rukous on suora tapa luoda ja lujittaa ihmisen yhteyttä sielun kautta Jumalaan.


RUKOILEMISEN KOLME TÄRKEÄÄ MERKITYSTÄ

Sisäisen ohjauksen kuunteleminen

Rukouksessa levoton arkisten huolien painama mieli hiljentyy antaen enemmän tilaa korkeamman sielutietoisuuden ilmentymiselle. Rukouksessa huomio tulisi suunnata rakastavan hellästi ihmisen korkeimman arvomaailman puoleen, jota voi edustaa henkinen Mestari (Jeesus, Buddha, Krishna, jne), sisäinen jumalallinen Itse tai abstrakti Korkeimman Tietoisuuden ilmentymä, kuten Kaikkeuden Valo. Se miten rukous ulkoisesti suoritetaan ja kenelle Jumaluuden ilmentymälle rukous on suunnattu ei ole oleellinen asia, kun rukous on lähtöisin aidosta rakkaudesta ja kunnioituksesta Kaikkeutta kohtaan.

Koska ihmisen alempi persoonallinen mieli on usein raskaasti ajan, paikan ja arkihuolinen rajoittama, tulisi rukouksessa harkitusti esittää henkilökohtaisia pyyntöjä. Ihminen näkee oman elämänsä hyvin rajoittuneesti muutaman vuosien tai vuosikymmenten perspektiivistä, siksi ihminen harvoin tietää, mikä on hänelle hyväksi henkisen kehityksen näkökulmasta. Parasta rukousta on hiljentymisen kautta kuunnella sisäistä sielutietoisuuden ohjausta luottaen siihen, että korkein itse tietää mikä on parasta ihmiselle.

Sielu pitää sisällään ihmisen kehityssuunnitelman ollen lähempänä kaikkeuden kollektiivista tietoisuutta. Yhteys Korkeimpaan Tietoisuuteen eli Jumalaan tulee mahdolliseksi ihmisen sielun kautta. Sielutietoisuudesta tuleva ohjaus johdattaa ihmistä aina kokonaisuuden ja kehityssuunnitelman näkökulmasta parhaalla tavalla henkiseen kasvuun. Ihmisen tulisi ehdoitta luottaa ja hyväksyä sielun opastus vaikka se voi joskus tuntua vaikealta. Kasvu tekee kipeää, jos ihminen on päässyt kasvamaan liian kauan väärään suuntaan. Oikea kasvu eheyttää ihmistä laajentaen mielen rajoittamaa tajuntaa lähemmäksi sielun vapautta.

Rukouksen yksi tärkeimpiä tarkoituksia on toimia kuin kompassi näyttäen oikean suunnan kohden ihmisen sielun rauhaa ja rakkauden loistoa. Tämän sisäisen kompassin kuunteleminen tulee mahdolliseksi hiljaisuuden rukouksessa, jossa ihminen rakastavasti kääntyy sisäisen ohjauksen puoleen ja on avoin kuuntelemaan jokaisen ihmisen sisällä loistavaa jumaltietoisuutta.

Jumalan korkean energian vastaanottaminen

Rukouksissa tajunta suunnataan yhä uudelleen ja uudelleen kohden ihmisen todellista tietoisuuden keskusta, joka on sielutietoisuus. Jokainen rukous vahvistaa yhteyttä sieluun tuoden tietoisuuteen yhä enemmän Jumalan rakkauden energiaa.

Korkea Jumalan energia alkaa virrata ihmiseen heti, kun yhteys sieluun syntyy tajunnan uudelleen suuntaamisen sekä sisäisen opastuksen kuuntelemisen kautta. Rukouksen yksi tärkeä merkitys on avata ja voimistuttaa yhteyttä sieluun.

Ihminen kylpee rukoillessa Jumalan korkeassa energiassa, kun yhteys sielutietoisuuteen on auki. Sielun kautta vastaanotettu korkea Valon energia puhdistaa ja lataa ihmisen muutamassa minuutissa. Rukous toimii mielen, tunteiden ja koko kehon värähtelytason voimakkaana nostajana.

Tietoisuuden laajentuminen

Rukoilemisen tietoisuuden tilassa ihmisen sisäiset ristiriidat ja kuluttavat ajatusrakenteen purkautuvat tehden mahdolliseksi eri olemuspuolien harmonisoitumisen. Hiljentymisen rukouksessa ihmisen sisäinen ristiriita ja kamppailu lakkaavat, mieli selkiytyy ja kehon jännitteet laukeavat. Rukoileminen eheyttää ja laajentaa tietoisuutta.

Rukoilemisen korkein tarkoitus on saattaa rukoilija ja rukouksen kohde yhdeksi. Tämä on mahdollista rakkauden avulla. Rakkaus on maailmakaikkeuden yhdentymisen voima ja kaikkien voimien perusta.

Rukoilemisen avulla ihminen lujittaa rakkauden sidettä Jumalaan, kunnes ihminen on yhtä Jumalan korkean energian kanssa. Rakkaus muuttuu rakastajan eli rukoilijan ja Rakastetun eli Jumalan yhdentymisen kautta lopulta autuudeksi. Autuus on korkea ykseys-kaikkeus tietoisuus, josta voidaan käyttää myös nimitystä kontemplatiivinen rukous.

Kontemplatiivinen rukous on olemista ja elämistä Jumalassa, jossa normaali rukoilemisen merkitys on muuttunut. Kontemplatiivisen rukouksen tietoisuuden tilassa ihmisen tajunta on laajentunut sielutietoisuuteen. Ykseyden vihkimyksen kautta ihminen lunastaa lopulta oman jumalallisen perintönsä, joka on pysyvä rakkaus-autuus tietoisuus.

- Jaakko Muhonen / Selfcon -