|
MIELEN LUONNE - RAKENTUMINEN
Tämä artikkeli on
luku rakentuminen
kirjasta Tietoisuus ja itsen eheytyminen.
Rakentuminen on merkittävä mielen luonteenpiirre. Rakentuminen aiheutuu mielen tavasta
toimia. Mieli nauhoittaa ja tallentaa jatkuvasti kaiken kokemansa muistiin kokemuksiksi.
Kokemuksia tallentavat mielen sisäiset tajunnan osat suhteessa itseensä. Kokemus
muodostuu aina tiedon ja tunteiden osatekijöistä. Mielihyvän sisältyminen kokemukseen
on mahdollista ainoastaan, jos kokija kokee kaiken suhteessa itseensä, niin kuin kaikki
mielen sisäiset tajunnan osat tekevät. |
|

|
Kun kokemus tallentuu
mieleen, on sillä pyrkimys tallentua samantyyppisten tajunnan osien käytössä olevalle
muistiulottuvuudelle. Toisin sanoen uusi kokemus pyrkii vahvistamaan vanhoja kokemuksia.
Jokainen kokemus pyrkii sijoittumaan siten, että se rakentaa ja vahvistaa aikaisempia
mielihyvän kokemuksia. Tapahtuma on mielen sisällä tiedostamaton. Tätä mielen
tiedostamatonta tapaa käsitellä kokemuksia kutsumme tässä yhteydessä mielen
rakentumiseksi. Mieli rakentaa ja lujittaa tiedostamatta itse itseään vanhoihin
kokemuksiin perustuen. Rakentaminen sisältää rakentajan, ja siksi rakentaminen on aina
tietoista toimintaa. Rakentuminen on tiedostamaton tapahtuma, joka ei sisällä tietoista
rakentajaa. Mieli rakentuu, koska tapahtuma on tiedostamaton. Mielen sisäinen tapa toimia
tukee rakentumisen tapahtumasarjaa.
Mikäli uusi kokemus on täysin irrallinen kaikista aikaisemmista kokemuksista, joutuu
mieli sekavuuden valtaan. Samoin käy myös, jos uusi kokemus on ristiriidassa vanhojen
kokemusten kanssa. Tällöin mielen sisäisellä ristiriidan tilalla on taipumus kasvaa,
joka johtaa voimakkaampaan itsen erillisyyteen. Jos kokemusta ei pystytä
käsittelemään, niin pahimmassa tapauksessa ristiriitaisen kokemuksen aikaansaama
tilanne kielletään tietoisesti tai tiedostamatta. Tajunta saattaa siirtää
ristiriitaisen tilanteen alitajuntaan. Tällöin ihminen kokee väliaikaisen helpotuksen,
koska käsittelemätön ristiriita on normaalin tietoisuuden ulottumattomissa. Alitajunta
toimii tässä tapauksessa mielen kaatopaikkana. Voimme hyvin ymmärtää, että tapahtuma
johtaa entistä vaikeampaan itsen erillisyyden tilaan. Ristiriitaisen tilanteen käsittely
on huomattavasti helpompaa normaalin tajunnan piirissä tietoisesti kuin alitajunnassa,
jonne tajunta ei yllä.
Ristiriitaisuuden onnistuneella käsittelyllä tässä yhteydessä tarkoitetaan sitä
tilannetta, joka syntyy, kun kokemus pystytään tallentamaan mielen sisäisten tajunnan
osien suhteen tyydyttävällä tavalla. Käsitelty kokemus rakentaa tällöin mieltä.
Tyydyttävällä tavalla tallentuminen pitää sisällään sen, että kokemus saadaan
käsiteltyä ja sijoitettua muistiin tajunnan osien suhteen siten, että kokemus tuottaa
ja vahvistaa mielen sisällä koettua kokonaismielihyvän tunnetta. Tilanne on aina
kompromissi, jossa jokin itsetietoinen tajunnan osa menettää asemaansa suhteessa muihin
tajunnan osiin. Tapahtuman lopullinen päämäärä tähtää aina mielen rakentumiseen.
Mielen tapa käsitellä kokemuksia rakentaa mieltä itseään vaikuttimenaan mielihyvän
tuntemukset. Muistakaamme myös, että mielihyvän kokeminen on seuraus. Mielihyvää
saadaan tavoitteen tai ihanteen saavuttamisesta. Tavoite tai ihanne voi olla myös
tiedostamaton tavoite tai se, että mieli on asettanut tietoisesti tavoitteekseen sen,
ettei tavoitteita tai ihanteita ole. Tällöin kyseessä oleva toimintamalli tukee ja
suojaa parhaiten mielen rakentumisen tapahtumaa ja sisäistä tasapainoa, joka on jo
itsessään tiedostamaton tavoite. Elämä ilman tavoitteita on mielelle mahdottomuus.
Tavoittelun kohde voi olla myös hyvin korkea ihanne, jota ei koskaan täysin saavuteta,
kuten rauha, tyytyväisyys, rakkaus ja ystävällisyys. Mieli määrittelee tietoisesti
tai tiedostamattaan tavoitteen tai ihanteen ja kokee mielihyvää tavoitteen
saavuttamisesta. Mielihyvä on aina seurausta tapahtumasta ja se toimii mielen
rakentumisprosessin vaikuttimena.
Mielellä on kolme selkeästi erottuvaa tapaa käsitellä uusi ristiriitainen kokemus.
Niistä ensimmäinen on siis ristiriidan tietoinen kohtaaminen ja sen selvittäminen,
mikä johtaa uuteen mielen tajunnan osien väliseen tasapainon tilaan. Toinen tapa on
ristiriidan kieltäminen, joka pahimmassa tapauksessa johtaa ristiriidan tietoiseen tai
tiedostamattomaan tallentumiseen alitajunnan eli normaalin päivätajunnan
ulottumattomissa olevalle muistialueelle. Mikäli uusi kokemus on kyllin voimakas ja
monisäikeinen, saattaa siitä muodostua kokonaan uusi tajunnan osa. Tämä on kolmas
tapa. Tähän liittyy usein myös jonkin tai joidenkin tajunnan osien kuolema. Toisin
sanoen uusi kokemus on niin mullistava positiivisuudessaan tai negatiivisuudessaan, että
mielen sisäinen tajunnan tasapaino muuttuu täysin. Uusi kokemus saattaa sisältää niin
paljon mielihyvää, että se ylittää kaikkien aikaisempien mielen sisäisten kokemusten
mielihyvän tunteen. Tällöin uusi kokemus synnyttää uuden tai uusia mielen sisäisiä
tajunnan osia.
Mieli rakentaa itse itseään. Mieli ei voi toimia muuten kuin rakentumisen periaatteen
mukaisesti. Mieli kokee kaikki itsensä kautta ja tallentaa kokemansa kokemuksiksi.
Tällä on se seuraus, että mielen sisäinen kokeminen ei ole koskaan tuoretta. Mieli
rakentuu koko ajan vanhan päälle. Vanhan päälle rakentuminen tarkoittaa sitä, että
mieli elää jakautuneessa ajan tilassa. Tässä on se perimmäinen syy, jonka takia mieli
ei voi olla koskaan puhdas, eikä mielen avulla voi saavuttaa suoraa vapaata olemisen
tilaa. Niin kauan, kun mieli tallentaa kokemuksia, tapahtuu rakentumista, joka rikkoo
tajunnallisen suoran kokemisen. Mieli toimii sidottuna kokemuksiin, jotka ovat
menneisyyttä. Menneisyys sitoo mielen ja särkee nyt-hetken suoran puhtaan kokemisen.
Mieli rakentuu menneisyyden varaan ja estää siis suoran erottelemattoman näkemisen ja
kokemisen.

|
Mitä pidemmälle mielen sisäisen rakentumisen tapahtuma etenee, sitä rajoittuneemmaksi
ja hauraammaksi elämä muodostuu. Toisin sanoen mitä enemmän eläminen pohjautuu
vanhoihin kokemuksiin, sitä varmemmin ihminen kohtaa suurta ahdistusta, epävarmuutta ja
tuskaa. Ahdistus on pohjimmiltaan puhtaan nyt-hetken rikkoutunut tila sekä mielen
rakentumisen aikaansaama itsen ristiriitainen erillisyys.
Elämää ei voi määritellä, koska se on jatkuvaa muutosta. Jatkuvassa muutoksessa
oleminen on mahdollista vain suoran kokemisen kautta. Suora kokeminen on elämistä ilman
menneisyyttä ja tulevaisuutta. Mitä voimakkaammin tajunta on sidoksissa mieleen, sitä
enemmän mielen rakentumista tapahtuu ja sitä enemmän eläminen rajoittuu. Rakentuminen
tekee siis elämästä rajoittuneen.
Rakentumisen tapahtumilla on eroja. Positiivinen rakentuminen vahvistaa mieleen sidottua
tajuntaa, koska mieli tällöin vahvistaa itse itseään. Positiivisessa rakentumisessa
mieltä ruokitaan jatkuvasti mielihyvän tunteilla, mikä johtaa siihen, että mielen
sisäinen tapa nähdä ja kokea maailma ei kyseenalaistu. Tilanne saattaa johtaa
vähitellen itsekeskeiseen ja rajoittuneeseen elämäntapaan, jossa kaikki nähdään
suhteessa mielen sisäiseen itseen ja siihen, kuinka tilanteista saisi yhä enemmän ja
enemmän mielihyvää. Positiivinen rakentuminen vahvistaa egoa. Mitä voimakkaammaksi ego
kasvaa, sitä suuremmaksi kasvaa itsen kokonaisvaltainen erillisyys.
Mitä pidemmälle mielen sisäinen positiivinen rakentuminen etenee, sitä voimakkaammaksi
ego muodostuu ja sitä enemmän maailma nähdään suhteessa itseen. Mitä enemmän
maailma koetaan ja nähdään suhteessa itseen, sen hauraammaksi elämä muodostuu ja
sitä rajoittuneemmaksi ymmärrys jää. Syvä ymmärrys voi syntyä vain, jos asiat
nähdään objektiivisesti mahdollisimman paljon itsestä irti. Ymmärryksen kehittäminen
on ensiarvoisen tärkeää itsen löytämisen tielle astuttaessa. Totuutta on täysin
mahdotonta oivaltaa, mikäli kaikki koetaan suhteessa itseen. Usein voimakkaan egon
omaavat ihmiset eivät tästä syystä ole sisäisesti suuntautuneita.
Negatiivinen rakentuminen on puolestaan tapahtuma, joka järkyttää mielessä vallitsevaa
tasapainon tilaa. Negatiivista rakentumista tapahtuu, kun uudet kokemukset ovat
ristiriidassa vanhojen kokemusten kanssa. Uusien kokemusten ei tarvitse olla mielipahaa
sisältäviä kokemuksia. Oleellista on se, että uusille kokemuksille ei löydy vanhoihin
kokemuksiin pohjautuvaa lähtökohtaa. Tällöin uudet kokemukset aiheuttavat mielen
sisäisen jännitteellisen ristiriitatilanteen. Ristiriitatilanne syntyy mielen sisäisten
tajunnan osien välille, jolloin mielen sisäinen tajunta pyrkii hakemaan uutta
tasapainotilaa. Mikäli tilanne jatkuu sopivan pitkään jännitteellisenä, mielen
sisäinen tajunta alkaa itsestään syventyä. Korostettakoon vielä sitä seikkaa, että
kysymyksessä ei tarvitse olla negatiivisten kokemusten aiheuttama ristiriitatilanne, ja
näin ei saisikaan olla. Kysymyksessä on pikemminkin mielen sisäinen hämmästyksen ja
kyseenalaistamisen ilmapiiri, joka on otollinen tila korkeamman ymmärryksen ja
oivalluksen synnylle.
Mikäli mieli on liian tyytyväinen itseensä, uusi tapa lähestyä elämää on
huomattavasti vaikeampaa, jollei peräti mahdotonta, kun se lähtökohta, jossa mieli on
vapaassa hakevassa ristiriitaisen ihmettelevässä dynaamisessa tilassa. Negatiivinen
rakentuminen tekee mielen vapaammaksi, ja vapaa ilmapiiri on ehdoton vaatimus Totuuden
oivaltamiselle. Mitä enemmän tajunta on irti mielestä, sitä paremmat lähtökohdat
luodaan itsen eheytymisen tapahtumalle.
Mieli määrittelee salakavalan helposti Totuuden eli Korkeimman Tietoisuuden ihanteeksi.
Tällöin itsen eheytyminen muuttuu mielen sisäiseksi eheytymisen tavoitteluksi. Totuutta
ei voi tavoittaa, yhtä vähän kuin itseä voi ihanteeseen sidotusti eheyttää. Kaikki
tavoittelu on hienovaraista mielen luomaa harhaa, joka kohdistuu poikkeuksetta aina
mieleen itseensä. Muutokset saattavat olla ja usein ovatkin mielen sisäistä tasapainoa
positiivisesti rakentavia, mutta niiden avulla itsen lopullinen eheytyminen ei ole
mahdollista. Itsen lopullinen eheytyminen on mahdollista ainoastaan dynaamisessa vapaan
luovassa tajunnallisessa tilassa. Tällöin tajunta on vapaa itsestä, ja ainoastaan
itsestä vapaan jatkuvan uusiutuvuuden ja luovuuden tilassa on Totuuden välitön
oivaltaminen mahdollista.
Korkein Tietoisuus ei ole staattinen tila, joka kerran oivalletaan, vaan se on jatkuva
muutoksen ja rajattoman luovuuden tila. Korkein Tietoisuus on jatkuva ääretön
dynaaminen muutos, joka ilmenee niin nopeasti, että se näyttää olevan levossa. Mitä
luovempaan ja vapaampaan tietoisuuteen tajunta on vapautunut, sitä helpommin voidaan
vastaanottaa Korkeimman Tietoisuuden hienoa energiaa.

|
Luova tajunnallisesti vapaa tila tekee mahdolliseksi puhtaan rakkauden suoran kokemisen.
Mielen sisällä koettu rakkaus on mielen itsensä kautta eroteltua rakkauden ja
mielihyvän sekoitusta. Vain itsestä vapaa rakkaus voi ilmetä hetkestä hetkeen yhtä
puhtaana menettämättä koskaan tuoreuttaan. Mieleen sekoittunut rakkaus on aina
kuihtuvaa ja katoavaista, ja siksi mieli jatkuvasti vuodesta toiseen ponnistelee
saavuttaakseen yhä uudelleen ja uudelleen kadotetun mielihyvän ja rakkauden. Mielen
sisäinen vertaileva rakkaus ei voi koskaan säilyä tuoreena. Mieli tavoittelee
loputtomasti pysyvää rakkautta, joka on sille mahdotonta saavuttaa. Mielen saavuttama
mielihyvä ja rakkaus ovat väistämättä ohimenevää. Ainoastaan itsestä irti oleva
jatkuvan uusiutumisen luova tila mahdollistaa pysyvän rakkauden kokemisen. Tällöin
rakkautta ei saavuteta, vaan rakkaus on. Se, mikä ei ole saavutettua, ei voi kadota.
Itsen eheytyminen korkeampaan rakkauden kokemiseen tapahtuu. Korkea rakkauden tila on
erottelematon itsestä vapaa hetkestä hetkeen uusiutuva luovuuden tila.
Myös tieto voi väärin painotettuna edistää mielen sisäistä positiivista
rakentumista. Oikein ymmärrettynä tieto edistää aina epätoden ja harhan poistumista
korkeamman tietoisuuden ilmentymisen tieltä. Tällöin tieto toimii oivalluksen
käyttövoimana. Oivallus puolestaan syventää ymmärrystä. Ymmärrys näkee tiedon
tietoisuuden ilmaisemisen raaka-aineena. Tietoisuus käyttää hyödykseen tietoa eikä
päinvastoin. Tietoa tarvitaan tietoisuuden ilmaisemiseen, eikä tietoisuuden sitomiseen.
Mikäli tiedosta tulee itseisarvo, edistää se mielen rakentumista ja vaikeuttaa
korkeamman tietoisuuden ilmentymistä. Väärin painotettuna tieto rajoittaa tietoisuuden
vapaata ja luovaa kenttää. Mitä pidemmälle mielen sisäinen rakentuminen on päässyt
etenemään, sitä rajoittuneemmaksi muodostuu tietoisuus.
Mielen rakentuminen estää vapaan luovuuden ilmentymisen, joka on ensimmäisiä
edellytyksiä tajunnan syventymisen mahdollistumiselle kohden korkeampaa tietoisuutta.
Kaikki tieto on aina poikkeuksetta epätotta. Vain Korkein Tietoisuus on totta. Tieto on
vain Korkeimman Tietoisuuden rajoittunutta heijastumaa. Siksi tajuntaa ei pidä sitoa
epätoteen tietoon. Kun tajunta on alati vapaassa luovassa tilassa, on välitön Totuuden
oivaltaminen mahdollista.
- Jaakko Muhonen / Tietoisuus ja itsen eheytyminen / Rakentuminen -
|
|