|
ITSEKASVATUS
Ihminen voi siirtyä turvallisesti itsekasvatuksen vaiheeseen, kun hän on syventänyt
itsetuntemustaan eli oppinut tiedostamaan omat vahvuutensa, heikkoutensa, hyveensä,
paheensa ja olemuspuolten painotuksen. Itsekasvatus on määrätietoista tietoisuuden,
luonteen ja tahdon yksilöllistä kehittämistä itsetuntemuksen vaiheessa syntyneen
korkeamman minuuden ihanteen mukaiseksi.
Itsetuntemuksen vaiheessa opitaan tuntemaan nykyinen minuus sekä synnytetään uusi
tasapainoinen korkeamman minuuden idea ja ihanne. Itsekasvatuksen vaiheessa puolestaan
tehdään kaikki tarpeelliset harjoitukset, joiden myötä tasapainoinen korkeampi
minuuden idea saadaan käytännössä toteutumaan. Itsekasvatus on henkisen kasvun
aktiivinen vaihe, jossa ihmisen korkeampi arvomaailma sisäistyy osaksi uutta
identtiteettiä.
Pelkkä itsetuntemus ei vielä riitä vapauttamaan ihmistä hänen itsekeskeisyydestään
ja sidonnaisuudestaan, siksi itsekasvatus on tärkeä käytännön vaihe henkisen kasvun
tiellä. Itsekasvatuksen tärkein tehtävä on muokata teoreettisesta henkisyydestä
käytännön henkisyyttä, yhteisöllisyyttä edistävää. Käytännön henkisyys on
viisautta, joka on ykseyden ymmärryksen valaisemaa toimintaa.
Itsetuntemus ja kasvatus täydentävät toisiaan muodostaen vaihtuvia jaksoja
ihmisen henkisen kasvun tiellä. Ihminen tekee elämänsä aikana muutamia
syvyyssukelluksia itseensä tavoitteenaan uuden identtiteetin muodostaminen. Usein itsen
syvempi kohtaaminen tapahtuu ulkopuolisen kriisin tai fysiologisen kehityksen vuoksi,
kuten aikuisuuteen kasvamisen, vanhuuden tai kuoleman kohtaamisen, avioeron tai
epäonnistuneen uravalinnan pakottamana. Intensiiviset itsetuntemuksen vaiheet saattavat
kestää yhdestä kahteen vuotta, jonka jälkeen ihmisen identtiteetti on rakentunut
uudelleen vastaamaan paremmin muuttuneita ulkoisia olosuhteita. Identiteetin muutosta
tulisi seurata itsekasvatuksen vaihe.
Itsekasvatus on vaativampaa ja työläämpää kuin itsetuntemuksen lisääminen, joka
tapahtuu teoreettisella ajatusten ja arvojen tasolla. Ajatuksista käytäntöön on vielä
pitkä matka. Itsekasvatuksen vaiheen tulisi olla, sen vaativuudesta johtuen, pitempi kuin
itsetuntemuksen. Ennen kuin ajatuksista tulee käytännön totta, on edessä vuosia
kestävä itsekasvatuksen työ.
Ihmiskunta on tullut siihen kehityksen vaiheeseen, jossa jokainen yksilö on ottamassa
yhä suuremman vastuun omasta henkisestä kasvamisestaan. Ihminen ei voi enää siirtää
henkisen kehittymisensä vastuuta ns. guruille, jotka kertovat tarkalleen, mitä
harjoituksia tulee suorittaa, milloin ja kuinka paljon. Gurujen aika alkaa olla ohi.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen ihmisen tulee yhä enemmän
luottaa oman sielunsa johdatukseen.

|
|
Mitä pidemmälle ihminen
etenee henkisen kasvun tiellään, sitä enemmän hän itse on vastuussa omasta
kehittymisestään. Ihmiskunta on kasvanut kypsäksi itsekasvatuksen ideologialle, jossa
ihmisyksilö ottaa aktiivisen roolin ja vastuun omasta henkisestä kehittymisestään.
Itsekasvatuksen tulee kuulua ihmisen normaaliin elämään yhtä luonnollisella tavalla
kuin ammatin hankkimiseen ja kehittämiseen liittyvien opintojen. Itsekasvatus on
ihmiskunnan uusi haaste.
Itsekasvatus on tie tietoisuuteen. Tietoinen ihmisyksilö toimii älykkäästi,
tehokkaasti, luovasti, rakentavasti ja viisaasti koko ihmiskuntaa edistävällä tavalla
nauttien samalla kokonaisvaltaisesti elämästään. Itsekasvatuksen vaikutukset ulottuvat
ihmiselämän kaikille alueille aina ammatin harjoittamisesta fyysisiin
urheilusuorituksiin asti, koska itsekasvatus vapauttaa ihmisen sisäisiä voimavaroja. |
Oikea ja kestävä perusta itsekasvatukselle syntyy seuraavien ajatusten tukemana:
1. Elämä on kasvua. Elämän tarkoitus, laajemmasta näkökulmasta
katsottuna, on kehittyminen. Kaikki liike tähtää korkeammalle tietoisuuden ja harmonian
tasolle. Elämän perusta on kasvussa. Ihminen, joka on oivaltanut, että kaikkeen
toimintaan liittyy kasvu ja kehittyminen, edistää tietoisesti omaa kehittymistään.
Tällöin itsekasvatus liittyy luonnollisena asiana hänen elämäänsä.
2. Itsekasvatus on elämäntyyli. Ihminen toteuttaa elämässään
itsekasvatuksen ideologiaa, kun hän suhtautuu elämään henkisen kasvun mahdollisuutena.
Koska kaikki liike tähtää kehittymiseen, ei ole olemassa toimintaa, johon ei voisi
liittää itsekasvatuksen näkökulmaa. Itsekasvatus on elämäntyyli, jossa ihminen
toimii tietoisesti jatkuvan kehittymisen näkökulmasta koko elämänsä ajan.
3. Kokonaisvaltainen itsekasvatus. Epätasapainoinen itsekasvatus johtaa
rajoittuneeseen tietoisuuteen, kuten ateismiin, jossa kielletään ihmisen henkinen olemus
tai kiihkouskonnollisuuteen, jossa ylikorostetaan henkisyyden merkitystä järjen
kustannuksella. Itsekasvatuksen tulee olla kokonaisvaltaista ja sen tulisi sisältää
fyysisen kehon, tunteiden, mielen ja sielun harjoituksia, koska ihminen on
energeettis-fyysinen olento. Itsekasvatuksen korkea ihanne ja päämäärä on
tietoisuuden synteesi, jossa ihmisen olemuspuolet on saatettu täyteen tasapainoiseen
toimintaan niin, että sydän ja mieli täydentävät toisiaan.
4. Ihminen on henkiolento. Itsekasvatuksen valtavaan urakkaan kohti
tietoisuuden synteesiä ei ole mieltä lähteä ilman sitä ymmärrystä, että ihminen on
henkiolento. Yksi ihmiselämä ei riitä lopullisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Itsekasvatus tulee nähdä laajemmasta näkökulmasta useiden elämien kestävänä
henkis-sielullisena prosessina.
5. Sieluna eläminen. Yhden ihmiselämän näkökulmasta katsottuna
itsekasvatuksen painopisteen tulee olla ihmisen henkisen itsen oivaltamisessa ja sieluna
elämisessä. Tällöin itsekasvatus tähtää siihen, että ihminen tekee kaikki
tarpeelliset harjoitukset itsensä oivaltamiseksi ja olemuspuoltensa virittämiseksi
elämäntehtävänsä menestyksellistä toteuttamista varten.
6. Jokaisella teolla on merkitys. Jokaisella ajatuksella, teolla ja
pyrkimyksellä on merkitys sekä tietoisuuden näkökulmasta, että tulevaisuuden
tapahtumien näkökulmasta. Ihmisyksilö ja koko ihmiskunta ovat vastuussa omasta
tulevaisuudestaan. Ihminen luo itselleen onnellista tulevaisuutta, kun hän
itsekasvatuksen keinoin pyrkii pääsemään yhä tiiviimpään yhteyteen sielunsa,
maailmankaikkeuden ja Jumalan kanssa.
7. Itsekasvatus johtaa todelliseen älykkyyteen. Tasapainoinen
itsekasvatus, jossa pääpaino on sielun oivaltamisessa, johtaa todelliseen älykkyyteen.
Todellinen älykkyys syntyy vasta, kun sielun henkinen rakkaus valaisee mielen.
Pitkäjännitteinen itsekasvatus on ainoa keino, jonka avulla ihminen voi herättää
itsessään älykkään rakkauden. Henkistä älyä ei hankita teorioita opettelemalla,
vaan itsekasvatuksen keinoin, elämällä ja toimimalla tietoisesti korkeiden henkisten
ihanteiden mukaisesti.
8. Itsekasvatus on tie vapauteen. Itsekasvatus on ainoa tie, jota
kulkemalla ihminen voi löytää pysyvän täyttymyksen ja vapauden elämässään.
Itsekasvatuksen avulla ihminen saa viritettyä alemman itsensä sielunsa yhteyteen niin,
että hän huomaa olevansa ajaton kosminen henkiolento. Itsekasvatus johtaa vähitellen
henkiseen valaistukseen ja vapauteen. Tietoisuus on vapautta.
- Jaakko Muhonen / Selfcon -
Otoksia kirjasta: Tietoisuuden synteesi

|
|
|