1. Ulkoisten aistiärsykkeillä vastaanotetun tiedon arviointi sekä varastointi muistiin.

Ihmisen mieli käsittelee kaikkien aistien välityksellä vastaanotetun tiedon subjektiivisesti. Uuden tiedon käsittely perustuu yksilön vanhoihin kokemus-, käsitys- ja mielikuvarakenteisiin. Mieli vertailee ja luokittelee uuden tiedon suhteessa vanhaan, värittää tiedon tuntemuksilla muodostaen tiedosta omakohtaisen eli subjektiivisen. Lopuksi tieto talletetaan muistiin myöhempää käyttöä varten. Mitä läheisemmin tieto koskettaa yksilöä, sitä suuremman painoarvon tieto saa ja sitä paremmin talletettu tieto voidaan palauttaa myöhemmin muistista. Kaikki vastaanotettu tieto tallentuu lopulta subjektiivisesti muistiin kokemusten muodossa.

2. Sisäisten alitajuisten tietoisuuskerroksien tiedon vastaanottaminen sekä muuntaminen mielen käsitemaailman ymmärtämään muotoon.

Toinen kanava, josta jatkuvasti virtaa tietoa, on alitajunta. Alitajunnan tieto on abstraktimpaa ja siten vaikeampaa tulkita ja käsitellä mielen ymmärtämään muotoon. Tästä on hyvänä esimerkkinä unet ja niiden joskus vaikeasti tutkittavissa oleva rikas symboliikka. Jotta alitajunnasta peräisin olevalle tietovirralle muodostuisi omakohtainen arvo, täytyy tieto pystyä muuntamaan ja ymmärtämään päivätajunnassa. Mikäli kykenemme hiljentymisen ja itsetutkiskelun kautta saamaan syvemmän yhteyden alitajunnan symboliikkaan, saamme mielemme käyttöön paljon uutta rikasta ajatus- ja ideaenergiaa.

3. Suorittaa tiedon uudelleenkoostaminen siten, että saadaan synnytetyksi tarpeeksi voimakkaita ajatusrakenteita realisoitumista varten.

Ulkoisen ja sisäisen kanavan kautta vastaanotettu tieto järjestellään mielen avulla uusiksi ajatusrakenteiksi. Mikäli uudet syntyneet ajatusrakenteet ovat kyllin kestäviä alkavat ne realisoitua yksilön omasta toimesta tai muiden ihmisten välityksellä. Tämä vaihe on kaikkein tärkein ajatusenergian tehokkaan käytön kannalta.


AJATUSENERGIAN YLEISET LAINALAISUUDET

Jotta voisimme luoda ja käyttää ajatusenergiaa mahdollisimman tehokkaasti ja rakentavasti hyväksi on meidän jossain määrin ymmärrettävä energian luonnetta ja lainalaisuuksia. Energian ilmentymisen voimakkuuteen vaikuttaa pääasiassa neljä ominaisuutta, jotka ovat seuraavat:

Värähtelytaajuus; mitä korkeampi on energian värähtelytaajuus, sitä enemmän on voimaa energiassa.

Jos luomamme ajatusrakenne on lähtöisin tajunnan korkeammilta värähtelytasoilta, joita mieli- ja sielutietoisuus edustavat, sisältää syntynyt ajatusrakenne paljon energiaa. Tällöin luodulla ajatus- ja energiarakenteella on paremmat mahdollisuudet realisoitua. Mikäli ajatusrakenne on syntynyt matalammalla tietoisuuden ja värähtelyn tasolla, kuten tunnetasolla, on ajatusrakenteeseen sitoutunut vähemmän energiaa. Epävakaiden tunteiden aiheuttamat hetken mielijohteesta syntyneet ideat harvoin toteutuvat. Sitä vastoin syvällä ihmisen alitajunnassa olevat visiot säilyvät ja kestävät vuosia lopulta realisoituen aineen maailmaan. Korkeammilla tietoisuudentasoilla muodostuneet ajatusrakenteet tunnistaa niiden selkeydestä, jäsentyneisyydestä ja yhdistävästä voimasta eli rakkaudesta.

Potentiaaliero; mitä suurempi on kahden tason välinen potentiaaliero, sitä enemmän on voimaa energiassa.

Jos luodulle ajatusrakenteelle eli idealle on kysyntää, on se varma merkki energeettisestä potentiaalierosta. Maailmankaikkeus on energiaa, joka on liikkeessä kohden energiatasapainoa eli neutraalipistettä. Siksi myös ihmisten keskuudessa ja yleensä elämässä syntynyt ns. tyhjiö pyrkii tasoittumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Käytännössä tämä näkyy yhteiskuntaelämässä uusien palveluiden, ideologioiden ja aktiviteettien muodossa, joille lopulta löytyvät vetäjänsä sekä kannattajansa. Mitä suuremman aukon syntynyt idea täyttää, sitä suurempi voima ja parempi mahdollisuus ajatusrakenteilla on käytännössä toteutua.

Suuntautuvuus; mitä rajatumpaa on energian suuntautuminen, sitä enemmän on voimaa energiassa.

Mikäli luodut ajatusrakenteet ovat liian yleisellä tasolla tai liian laajoja riittää energia harvoin ajatusten realisoitumiseen. Ainoastaan yhden ihmisen synnyttämä ajatus ja idea ei riitä uuden talousrakenteen luomiseksi. Jotta uusi talousrakenne voitaisiin suunnitella ja käytännössä toteuttaa täytyy hankkeeseen saada useita saman suuntaisesti ajattelevia ihmisiä. Ajatus saadaan nopeammin realisoitumaan, jos idea on rajatumpi kohdistuen yhteen tiettyyn talousrakenteen epäkohtaan. Ajatusrakenteiden suuntautuvuus on tärkeä asia ajatusten toteutumisen kannalta.

Vastustus; mitä vähemmän on vastustusta energian virtaamiselle, sitä enemmän on voimaa energiassa.

Hajanaiset ja ristiriitaiset ajatus- ja energiarakenteet harvoin realisoituvat. Ristiriidat ja vastustus kuluttavat energiaa eli voimaa syntyneiltä ajatuksilta ja ideoilta. Organisaatio tai yritys, jonka työntekijät eivät pääse yhteisymmärrykseen toimintatavoista, ajautuu usein kriisiin. Mikäli ideamme ja ajatuksemme saavat kannatusta muidenkin taholta lisääntyy luodun ajatusrakenteen voima. On tärkeää tiedostaa luotujen ajatusrakenteiden vastukset. Joskus suuri vastustus kertoo siitä, että luoduille ajatusrakenteille ei löydy elämässä niiden realisoitumiseen tarvittavaan potentiaalieroa.